Pöllö-puku

Jep eli Chilen paketista löytyi myös toinen asuste, ihanalla karvaisella hupulla varustettu pöllömantteli. Minun mielestä hurrrjan söpö.

 

"siis korostaaks tää nyt varmasti mun söpöyttä?"

Aikainen joulu!

Jee! Olen koko viime viikon kytännyt postia ahkeraan ja odottanut niitä tilaamiani talviasuja Rompulle. Tänään ne sitten vihdoin tulivat. Paketin avaaminen oli yhtä riemukasta, kun jotain lahjaa jonka sisältöä ei tiedä, olisi avannut. Romeo katselikin touhojani hämmentyneenä häntä heiluen "mitä tapahtuu mitä ihmettä". Paketti auki ja puvut sovitukseen! Ne oli just niin hienoja, kun olin kuvitellukkin ja sopivia Rompulle. Pituutta oli riittävästi selässäkin. Nyt on täällä onnellinen koiranomistaja, ja ei Romppukaan noista pahaa sanaa sanonut. Helposti antoi pukea päälle, ja piti jopa huppua päässä mukisematta.

Takithan tilattiin aina Chilestä asti, Michilandiasta! Voin suositella jokaista tilaamaan tuolta vaatteita koiralleen, ne ovat laadukkaita, tyylikkäitä ja varmasti sopivia. Kiitoksia taas Mialle :) Tässä kuvia toisesta, Burberry-ruutukuvioisest ruskeasta takista. Toisesta laitan kuvia huomenna.

"vaikka tää lämmin onki, on tääl ulkon silti vähä kylmä"

Vauva-albumi sivu 2

Koska minä olen maannut sängyn uumenissa koko alkuviikon ja makaan vielä loppuviikonkin, ei minulla ole mitään erikoista kerrottavaa Rompusta. Se makaa vieressani n. 20h päivästä ainakin. Aamuisin se jopa tuhisee iloisena kahteen asti päivällä, ja jaksaa sitten vasta nousta ylös.

Minusta nämä pentukuvat vain ovat niin mielettömän söpöjä, niin tässä taas niitä! Romeolla on kuvissa toinen korva pystyssä, toinen ei iiihan vielä. Kuvissahan Romppu on 10vkoa vanha.

toine käperty kainaloo

luppakorva

"saankohan mä syötyy tätä..."

"... no hyvinhän tää onnistuu!"

Pantaki pikkasen iso :´)

Minäkö muka kasvanut?

Pohdimme tässä juuri yksi päivä, että eivätkö eläimet (lähinnä koirat) tosiaan ymmärrä, että hekin kasvavat. Sinne minne ne ovat pentuna mahtuneet, tunkevat he itsensä myös täysikasvuisena. Romppu väläytteli tänään jälleen fiksuuttaan, tunkemalla itsensä tuolin alle.

Kyllähän Romppu sinne pentuna helposti mahtui ryömimään, mutta on poika nyt vähän kasvanut. Tuolin alle oli vierinyt Romeon lelu, pieni pinkki pallo ja poika halusi sen juuri ja nyt. Sinne se sitten tunki itsensä, ja sai pallon. Kun oli takaisinryömimisen aika, alkoi poikaa hirvittää. Se vinkui ja katsoi minua anelevasti, josko auttaisin sen pois sieltä. Pienellä kannustuksella, poika sitten puski itsensä loukosta pois. Saapa nähdä, meneekö Romppu jatkossa vielä tuolin alle piiloon.

eipä ole poika enää ihan samaa kokoluokkaa. (vrt. karmiin)

"hahahaa sainpas minä sen!..."

"... mutta oho tää oliki matalampi ku mä muistin!..."

"... hmm mitenköhän mä mahun täältä pois.."

".... auta jooko mua!... "

".... mä mahun mä mahun mä mahun!"

"onneks oon pienin ja mahun joka paikkaan"

Tyytyväinen koira

Ulkona on aivan loistava ilma ulkoiluun! Reippailtiin äsken lenkin joka hieman venähti ihanan ilman takia. Minä en palellut, saatika Romppu. Täytyy kyllä mennä vielä tänään uudestaan pidemmälle lenkille! Nyt väsynyt mutta onnellinen koira nukkuu sylissäni.

Eilen illalla Romeo tapasi Oonan, sekarotuisen hieman Romppua isomman koiran. Kuvia ei valitettavasti tullut, sillä toisesta kamerasta puuttui muistikortti ja toisesta loppui akku, krhmm hyvin meni. Mutta, majakka ja perävaunu kulkivat pitkin kämppää ympäri ämpäri, eivätkä meinanneet rauhoittua ollenkaan. Romppu on kyllä hieman turhan päällekäyvä ja innokas aina saadessaa nais-seuraa. No jospa tuo tosta rauhoittuisi. Kerran malttoi poika rauhoittua nukkumaan eri sohvalle, mutta herättyään oltiin taas niin pirteitä että! Ja voi sitä ulinan, vikinän ja tärinän määrä, kun poika joutui välillä jäähylle. Ja kun Oona lähti, majoittui Romppu oven eteen maate vinkumaan. Voi toista.

Löysin Rompusta valtavan söpön kesäkuvan! Pakkohan se on teillekkin näyttää

apilameren keskellä on mukava makoilla ja maistella apiloita

 Samassa innostuin selaamaan muita kesäkuvia, ja tässä muutama. Täytyy kyllä tehdä niistä myöhemmin erillinen postaus!

sopivan kokoinen keppi, silmä kii ja menoks!

Vaikka kuinka hirmusesti väsyttäis...

... pakko pitää silmät auki ja vahtia ettei kukaan huku

Olen kuljettanut Romeota nyt mukanani vähän joka paikassa, jotta se tottuisi esim. autossa yksin odottamiseen ja vieraisiin paikkoihin ja hälinään vielä paremmin. Eilen herra pääsi jopa kanssani ruokakauppaan, jossa se onneksi käyttäytyi moitteettomasti ja kurkki takin sisältä hipi hiljaa. Romppu on aina lähdössä innoissaan matkaan.

"otathan sä mut mukaan?"

"ovi vielä kiinni ja sit mennää!"

Mutaa, kissoja ja lunta

Romppu pääsi tuossa muutama päivä sitten vierailulle maaseudulle. Siellä se tapasi kissoja, joiden kanssa se tuli yllättävän hyvin toimeen. Hieman kissoilla meinasi mennä hermot Romeon sähläämiseen, kun poika yritti saada heitä leikkimään kanssaan. Kerrankin, kuin olisi ollut melkein samankoisia kavereita! Musta tuntuu, että Romeo luuli kissoja koiriksi, mutta Romeolla taitaa olla muutenkin ihan sama. Olipa kyseessä minkä kokoinen tai mikä tahansa eläin, menee Romppu suuna päänä hieromaan tuttavuutta.

Nipsu & Romeo  (pusuhetkestä ei tullu kuvaa :(  )

Maalla seikkailessa Romppu myös todella likasi tassunsa. Se intoutui pihalla menemään hevosaitaukseen, uteliaana tietysti katsomaan mitä otuksia nuo on. Taas ei koko pelottanut, omistajaa sen sijaan hirvitti. Siinä sitten perässä juostiin hirveää kyytiä, kun poju viipotti suoraan hevosaitaukseen ja keskellä kuralätäköitä. Kyllä siinä Romppu oli hieman neuvottoman näköinen, ja raukka yritti päästä pois mudasta, mutta menikin vahingossa vain syvemmälle mutaan. Sinne pojan lyhyet talat sitten kiitettävän syvälle upposivat, ja kivasti dippaantuivat. Ei muutakun mutaa tassuista tiputtava koira pesulle ja sisälle!

xP

Romeo onnistuikin likaamaan itsensä viimeisenä mahdollisena kurapäivänä, sillä eilen tänne satoi lunta. Ensikosketus lumeen oli hyvin pikainen, Romppu viihtyi about 3s pihalla ja sitten juoksi takaisin sisälle. Lenkille lähdettiinkin sitten ennakkoluulottomasti ja reippain mielin. Onhan tuo lumi kylmää, mutta ei Romppu sitä onneksi vihaa. Kyllä se jopa intoutui lumihangessa juoksemaan silmukoita onnessaan.

Onhan kulkematon lumihanki kyllä hieman korkea Rompulle, raukka kun upposi sinne melkein kaulaa myöten. Sinnikkäästi se siellä kuitenkin hyppi ja pomppi eteenpäin! Eiköhän tämä tästä vielä, Romeo viihtyy kuitenkin ulkona jopa pidempään kuin lenkittäjänsäkin. Pikkuinen tärisee kuin haavan lehti, mutta jatkaa vain matkaa tyytyväisenä ja reippaasti.

"hmmm vai tälläistä..."

"... jos vähän maistaisin mitä tää on..."

"....hei täähä on ihan mukavan pehmeetä!..."

"... mutta vähän hankalaa tää liikkuminen kyllä."

"jahas, aitakin mennyt nurin. Tästä mä sitte huomenna karkaan"

"Ulkoilu riitti tältä kertaa, mä häivyn sisälle"

.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kuulumiset

Rompulle kuuluu hyvää, talvitakkeja odotetaan innolla postista! Samoin, mun pitäis muistaa käydä ostamassa Rompulle se näyttelyhihna! Pitäis alkaa treenaamaan niitäkin taas, mikäli haluan tuosta vielä edustuskelpoisen. Vähän kyllä jännittää se pöytäkäyttäytyminen, mutta jospa se tuomari ei olisi enää niin pelottava. Mua iha harmittaa, kun näin pienellä paikkakunnalla ei kauheasti järjestetä mätsäreitä talvisin. Tai ainakaan minun silmiin ei oel sattunut.

Viikonloppuna lähettiin reissuun hesaan ja heti kun poju huomasi ihmisten olevan lähdössä, meni se jo valmiiksi matkakoppaan varmistamaan, että pääsee varmasti mukaan. Koko matkankin Romeo oli ollut hipi hiljaa. Pikkuinen huolehtii muutenkin nykyään hieman liikaa, pääseekö mukaan vai jätetäänkö se yksin. Aina kattelee surullisena kun joku laittaa takkia päälle.

Eilen lenkillä nuuhkittiin labradorinnoutajaa, joka pelkäsi Romeota. Mahtoi toinen miettiä "mikä tuo on" Romeo meni innoissaan haistelemaan ja toinen peruuttaa karkuun, hassu tilanne. 

jos jotain hyvää vahingossa vaikka tipahtais

mökin kanssa riehuessa sattuu kaikenlaista...

Viime kesän mätsäreistä, SIN2