Pusukone

Nyt voisinkin kertoa muutamia faktatietoja Romeosta, sen luonteesta sekä tavoista. Ensimmäisenä voisin mainita Romeon olevan varsinainen pusukone! Se tykkää pusutella, ja nuoleekin kenen tahansa ihmisen naamaan putipuhtaaksi. Se myös tykkää kovasti purra korvaa sekä nuolla käsiä ja jalkoja.

Romeo on aina iloinen nähdessään tuttuja, olit poissa 5 minuuttia tai 5 tuntia. Se tulee aina yhtä iloisesti häntää heilutellen ja jalkaa vasten kiehnäten tervehtimään. Mikäli et huomioi poikaa, alkaa se hyppiä jalkaasi vasten eikä lopeta perässäsi kulkemista ennen kuin olet tervehtinyt sitä. Ja kun nostat pojan syliin, se vasta iloinen onkin.

Romeolla on kaksi vaihetta, joko se on ylienerginen pakkaus joka raahaa leluja luoksesi mieletöntä tahtia tai repii mattoa, tai sitten se on väsynyt ja sinnittelee silmät auki. Useasti Romeo nukkuukin sylissäsi samaan aikaan kun katson telkkaria tai olen tietokoneella. Romeo nukkuisi mielellään vieressa myös öisin, mutta se on vain harvinaista herkkua. Mikäli herätät Rompun ja siirtelet sitä, ilmaisee se murisevan vastalauseensa.

Romeo syö lähes mitä vain. Tästä johtuen Romeolta puuttuukin muutamat partakarvat kun sen piti ehdottomasti tulla maistelemaan karvanpoistoainetta jota tipahti lattialle. Huh kuinka säikähdin sillon! Kuitenkin, Romeo seuraa aina ruokalautasta ja tuijottaa herkeämättä jokaista haarukallista minkä suuhuni pistän. Ja jos hänelle jotain antaa, hotkaisee Romppu sen tyytyväisenä.

Romeo ei ole kauhean hiljainen, se saattaa vaatia itselleen leikkikaveria tai ruokaa joka annetaan sen mielestä aivan liian myöhään. Romeo myös välillä saa kohtauksia jolloin se haukkuu kolahtavia ovia sekä ulkona pyöräileviä ihmisiä ja muita koiria.

Romeo on hieman turhankin innokas muiden koirien kanssa. Se viihtyy hyvin niin tanskandoggien kuin pinserienkin kanssa. Poika ei turhia aristele vaan on ehkä hieman liiankin päälle käyvä. Samoin se ei aristele vieraita ihmisiä vaan tervehtii kaikkia. Ainoat ihmiset joille olen kuulut Romeon murisevan, ovat valitettavasti olleet mätsäreissä olevat tuomarit. Tätä tuomari-viha-mysteeriä selvittelemme ja koitamme ratkaista.

Romeo pitää kaikista, varsinkin jos ruokaa löytyy. Kyllä poika muutenkin sylissä viihtyy. Tätä postaustakin kirjoittaessa, pikkuinen nukkuu sylissäni tyytyväisenä. Nyt lopetamme tähän, jotta tämä ei venyisi liikaa.

Ulkoilua

Olemme Romeon kanssa tutustuneet oikein urakalla syksyyn ja sen tuomiin uusiin hajuihin. Raikkaassa ilmassa on mukava ulkoilla ja Romeokin on yllättänyt minut positiivisesti. Vaikka pikkuista on muka paleltanut, on se silti jatkanut matkaansa tyytyväisenä stoppaamisen sijasta.

Pikkusiskoni paljasti minulle, ettei aamulenkki sujunut aivan kuten olisi pitänyt. Ulkona satoi vettä ja Romppu kieltäytyi liikkumasta 20 metriä pidemmälle. Koska pikkusiskollani oli kiire kouluun, nappasi hän pikkuisen syliinsä ja näin he sitten suorittivat aamulenkin. Ääh, mikä aamulenkki se on jos koiraa kannetaan sylissä? Just joo, valaisin kyllä pikkusiskoani, ettei tee toiste samalla tavalla. Nyt täytyy vain toivoa, ettei tuo kerta jäänyt pojun mieleen...

Koska Romeo on jo "iso-poika" olemme vaihtaneet sen ruokailun kolmesta kerrasta kahteen. Toistaiseksi siirtyminen on sujunut ihan hyvin, eikä poika ole ainakaan ilmaissut kärsivänsä nälkää.

Tässä kuvia päivänlenkiltä, Romeolla päällä vedenkestävä syystakki joka päällä Romppu näyttää minusta tavallistakin söpömmältä! Takki on ostettu Mi-Chistä. Viimeinen kuva ehdoton lemppari näistä!

Matkaan lähdössä

Tutkimusmatkailija

Välillä istuttiin puistonpenkillä...

.... ja ihmeteltiin maailman menoa.

Lopuksi jaksettiin vielä poseerata, mutta silmät eivät meinanneet pysyä enää auki

syksy saapuu

Tämänpäiväinen saa noudatti eilisen ja sitä edellisen päivän jatkoa harmaudellaan ja viileydellään. Lenkillä jouduimme taas pienen tihkusateen uhriksi, mutta se ei meitä haitannut. Romeo uskaltautui lenkin jälkeenkin pihalle leikkimään ja viihtyikin siellä oikein hyvin.
Koska Romeo on tehnyt tänään vain koiran juttuja kuten syönyt, nukkunut, ollut rapsutettavana, ulkoillut, leikkinyt sekä tietysti kaivanut kuoppaa märässä mullassa. Ah kuinka ihanaa, syksy todella tulee. Jokaisen lenkin jälkeen pojan tassut ja maha pitää kuivata ja puhdistaa, muuten ympäri taloa kulkee pienet kuraiset tassun jäljet.

Pojalla on virtaa riittänyt, se on raahannut jos jonkinlaisia leluja luokseni ja puraisipa se innostuksissaan minuakin. Vahingossa tietysti, mutta sitten leikit riitti hetkeksi. Tänään kuljinkin kamera mukana ja tässä osa kuvasatoa katseltavaksi!
p.s. Romeon paino on 2,7kg ! Hope so paino pysyy tuossa...

"hei kato mami, löysin kivan lelun!"

"hähää etpäs saakkaan"

"tämä on mun, mun mun"

"ja mitäs täältä löytyykää.."

vähän on kuraa nassussa...

.... sekä tassussa

Sadepäivä

Pitäisihän minun jo tietää, että koiraa ei oteta viereen yöksi. Mutta minkä minä sille voin, että kerran vietyäni pojun pois sen livahti takaisin sänkyyni ja nukkui siellä tyytyväisenä saapuessani. Ei pikkuista raaskinut siirtää. Näin kapaloin sille oman paikan jalkopäähän, sekin oli virhe. Yöllä heräsin kun poika tunki lämpimään peittoni alle nukkumaan. Uusi kapalointi lakanaan, koiran siirto jalkopäähän ja uusi yritys. Sekin epäonnistui, hetken päästä Romeo oli taas yrittämässä peittoni sisään. Totesin yöunieni jo menneen ja laskin Romeon viereeni johon se levittyikin kylkeeni kiinni niin, etten varmasti voisi vaihtaa asentoa.

Romeo pääsi vierailulle koululle, jossa sitä odotti hänen iha-oma fanijoukkonsa! Romeo oli tyytyväinen 5 naisen ja 2 pojan huomiosta, eikä ollut hämillään edes oudosta ympäristöstä. Lähdettäessämme kotimatkalle aurinko paistoi lämpimästi ja nautimme hyvästä säästä, aivan liian aikaisin. 2min kuluttua jäimme hirmuisen sadekuuron alle, ja kastuimme heti läpimäräksi. Meidän pikkuinen prinsessahan ei vesisateesta tykkää vaan löi heti jarrut pohjaan. Itsekkään halunnut viettää ylimääräistä aikaa sateessa koiraa perässä raahaten, joten heitin Romeon reppuun, reppu kiinni ja töppöstä toisen eteen. Ehkä me joku toinen kerta palaamme totuttelemaan vesisateeseen, silloin kun sataa hieman vähemmän...

Huonosta säästä johtuen oleilimme tänään vain sisällä, siitä nämä melko hyvin samankaltaiset kuvat.

Keskiviikko, lepopäivä

Tänään sainkin ilokseni herätä tuntia ennen kellon soittoa oven aukeamiseen, pienten askelten tepsutuksen ääneen sekä terävään haukahdukseen. Käännettyäni kyljen esitteli poika minulle uusia taitoja ja hyppäsi sänkyyn ja oliki jo seuraavassa hetkessä nuolemassa naamaa. Kun se varmasti sai minut hereille, punki se sitten itsensä peiton sisään jatkamaan uniaan. Tästähän minä kovasti tykkäsin, tietysti herään tuntia liian aikaisin, jotta saan nukkua Romeon vieressä. Romeo nukkuikin koko päivän, johtuen eilisestä kyläilystä ja pitkään valvomisesta, yhtä putkea puoli kahteen asti, jolloin raahasin sen "aamulenkille".

Aamulla ilma ei näyttänyt siltä, että saisin Romppua edes ovesta ulos. Oli harmaata, kylmä ja satoi vettä. Keskipäivän jälkeen aurinko kuitenkin paistoi ja Romppukin nautti pitkästä lenkistämme saadessaa haistella sateen jälkeisiä hajuja sekä ulkoillessa. Eikä tarvinnut edes pukea päälle vain sai mennä ulos ihan ilman vaatteita! Saipa hän matkalla ylimääräisiä rapsutuksiakin, tavattuaan tutun ihmisen. Iltapäivä menikin nukkuessa, sekä leikkiessä. Romeo esitteli pomppuuaan myöhemminkin iltapäivällä hypätessään syliini ja saadessaan melkein puolikkaan rahkapiiraan suuhunsa! Mitään ei voi näköjään enää jättää edes normaalia korkeamalle sängylle.
Tällä hetkellä poika nauttii ihmisen lämmöstä nukkuessaan leppoisasti sylissäni, rahkapiiraan muruset mahassaan.

"anna mulle jooko iiiihan pieni pala"

Tämä kuva keväältä, mutta sopi hyvin tähän päivään

uupunut seuramies  

Viikonloppu

Romeolla olikin taas tapahtumarikas viikonloppu, kun hän matkasi kanssamme Helsinkiin juhlimaan syntymäpäiviä. Romeo pitääkin kovasti syntymäpäivistä, tipauttelevathan lapset hänelle aina kakunmuruja tai keksejä, ja kärppänä paikalla oleva nappaa ne sitten parempiin suihin. Matkustaminen sujui herralta kiitettävän hyvin, lukuun ottamatta pieniä protestointeja jotka kuljetuskopasta kuuluivat menomatkalla. Yökin tuli hyvin nukuttua lempi-ihmisen viekussa.
Herkuttelun lisäksi Romeo tapasi 2 koirakaveria; jo ennestään tutun Lyytin, sekä uuden tuttavuuden Paavon. Molemmat kaveruksista ovat collieita, Lyyti on 2-vuotias ja Paavo vasta 10vkoa vanha. Lyytin kanssa Romeo paini ja leikki kuin vanha tekijä, ja onneksi Lyytikin osasi varoa pikkuista Romppua. Paavoa kohtaan Romeo taas oli hieman turhan päällekäyvä, ja aluksi pentu vain juoksi Romeota karkuun. Meidän poika kyllä olisi halunnut tehdä tuttavuutta hieman enemmänkin. Lopulta Paavokin innostui leikkimään ja meidän herra oli tyytyväinen leikkikaverista.
Lauantaina veimme Lyytin ja Romeon koirapuistoon, jossa Romeo tapasi kaksi ihastuttavaa laivakoiraa. Romeo meni innoissaan tekemään tuttavuutta, mutta neidit eivät olleet kovin kiinnostuneita pikkuisesta. Tovin koirapuistossa kulki kolmevaunuinen juna, Lyytin seuratessa vierestä. Laivakoirien lähdettyä esitteli Romeo meille taitojaan; vapaaksi päästyään se juoksi suoraan portille ja alkoin ryömiä portin ali. Onneksi ryömiminen on sen verran hidasta, että ehdimme saamaan pakoa yrittävän karkurin kiinni. No, tulipa taas huomattua miten hyvin se osaa hyödyntää kaikkia taitojaan. Ja jatkossa pitää tarkastaa kuinka alas koirapuistonportti menee!

Viikonlopun saldona oli 3 uutta koiratuttua, vanhan koirakaverin näkeminen, maha täynnä herkkuja sekä seuraavaan päivään asti täysi oleva sylikiintiö. Kotimatkan poika nukkuikin raatona kotiin asti.

Kuvissa siis Romeo & Paavo

Ensin juostiin karkuun...

... Sitten lämmettiin riehumiselle...

...välillä pikkuinen pääsi niskan päälle...

... kunnes lopulta selviää kaapin paikka.

                                                                            

Here we go!

Uskalsin tehdä blogin! Huh kuinka jännittävää. Tämä on siis Romeon blogi, 7kk vanhan chihuahua pennun. Romeo kertoo täällä kuulumisia ja päivän tekemisiä. Luonteeltaan herra on hyvinkin suuri-egoinen ja rehvasteleva pieni rotta näin yleisesti kutsuttuna. Pikkuinen kun korvaa kokoaan egollaan, onhan se ymmärrettävää. Hellyydenkipeämpää otusta en tunne, Romppu viihtyy kainalossa 24/7. Romeo on mamman mussukka, se myönnettäköön, ja ehkä hän saa silloin tällöin mitä haluaa. Romeo on siis kooltaan pieni, mutta luonteeltaan hyvinkin suuri. Kutsun häntä "käteväksi koiraksi". Romeo syö vähän, kulkee kätevästi laukussa tai takin sisässä, ei tarvitse paljoa tilaa tai tavaroita ja silti siitä on seuraa yhtä paljon kuin isostakin koirasta. Romeo ilmoittaa varmasti, mikäli joutuu vähemmälle huomiolle!

tässä poseeraa Romeo heinäkuussa