Tänään sainkin ilokseni herätä tuntia ennen kellon soittoa oven aukeamiseen, pienten askelten tepsutuksen ääneen sekä terävään haukahdukseen. Käännettyäni kyljen esitteli poika minulle uusia taitoja ja hyppäsi sänkyyn ja oliki jo seuraavassa hetkessä nuolemassa naamaa. Kun se varmasti sai minut hereille, punki se sitten itsensä peiton sisään jatkamaan uniaan. Tästähän minä kovasti tykkäsin, tietysti herään tuntia liian aikaisin, jotta saan nukkua Romeon vieressä. Romeo nukkuikin koko päivän, johtuen eilisestä kyläilystä ja pitkään valvomisesta, yhtä putkea puoli kahteen asti, jolloin raahasin sen "aamulenkille".
Aamulla ilma ei näyttänyt siltä, että saisin Romppua edes ovesta ulos. Oli harmaata, kylmä ja satoi vettä. Keskipäivän jälkeen aurinko kuitenkin paistoi ja Romppukin nautti pitkästä lenkistämme saadessaa haistella sateen jälkeisiä hajuja sekä ulkoillessa. Eikä tarvinnut edes pukea päälle vain sai mennä ulos ihan ilman vaatteita! Saipa hän matkalla ylimääräisiä rapsutuksiakin, tavattuaan tutun ihmisen. Iltapäivä menikin nukkuessa, sekä leikkiessä. Romeo esitteli pomppuuaan myöhemminkin iltapäivällä hypätessään syliini ja saadessaan melkein puolikkaan rahkapiiraan suuhunsa! Mitään ei voi näköjään enää jättää edes normaalia korkeamalle sängylle.
Tällä hetkellä poika nauttii ihmisen lämmöstä nukkuessaan leppoisasti sylissäni, rahkapiiraan muruset mahassaan.
 |
| "anna mulle jooko iiiihan pieni pala" |
 |
| Tämä kuva keväältä, mutta sopi hyvin tähän päivään |
|
|
 |
| uupunut seuramies |
|
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti