torstai 2. joulukuuta 2010

Mätsärit & palelemista

Minun ja Romeon päivä käynnistyi tänää noin kuuden aikaan aamulla. Heräsin siihen, kun Romeo kakoi vieressäni, ja siihenhän se sitten oksensi. Kivasti pääni viereen, no onneksi ei sentään tyynylle. Ainoa ajatukseni oli siivota sotkua mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisin takaisin nukkumaan. Näin toimin, joten en tutkinut sen tarkemmin asiaa joka aiheutti oksennuksen. Kuitenkin, joku iso mötikkä se oli, mikä ulos tuli. En ihmettelisi, vaikka se olisi jonkun pehmolelun korva! Näin kuitenkin, tämän jälkeen Romeon olo parani ja hän jatkoi nukkumista normaaliin tapaan.

Joulun tulon huomaa, kun Romeo riehuu sisällä joulupallon kanssa. Se on aivan mahtava lelu! Kevyt joten se liikkuu kovaa vauhtia eteenpäin ja sitä on hurjan kiva jahdata kiinni. Kaiken lisäksi, koira ei saa sitä suuhunsa, ja luistavan pinnan vuoksi siitä ei oikein muutenkaan saa otetta. Juuri sopiva energian purkaja Rompulle.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteite






 
Ilallla sitten tosiaan suunnattiin mätsäreihin, jotka olivat hallissa. Kuvittelin hallin tarkoittavan lämpimiä olosuhteita, mutta pieleen meni. Siellä sitten värjöteltiin, niin minä kuin koirakin. Rompulla oli tosin oma takki päällä ja pidin sitä vielä suurimman osan ajasta takkini sisällä, ja silti muka oli kylmä! Tavattiin myös toinen poikachihu, ja Rompulla oli taas vähän muut kuin leikit mielessä... Hyvin pojat kuitenkin tulivat keskenään toimeen. Jouduin esittämään Rompun isossa nahkahihnassa, koska sen omaa ei löytynyt ja kiirehhän siinä tuli.

Kehästä Romeo kuitenkin suoriutui yllättään hyvin, huolimatta kylmästä tutisevista jaloista. Pöydällä poika malttoi olla aika hyvin, alkujärkytyksen jälkeen. Tuomari sai jopa tällä kertaa katsoa myös suuhun ilman, että Romeo inahtikaan! Liikkuessa Romeo meni yhtä hienosti kuin aina ennenkin, häntä korkealla kaarella, ilmavasti ja kauniisti ravaten. Kauniisti seisomisesta ei oikein tullut mitään kun ryhdikkyys katosi tärisevien takajalkojen myötä ja häntä pysytteli jalkojen välissä. Sininenhän sieltä sitten tuli, koska parimme käyttäytyi oikeasti hienosti ja nätisti. Loppukehässä ei päästy jatkoon isojen koirien jyrätessä.

Jäi kuitenkin hyvä mieli, koska Romeon pöytäkäyttäytyminen on parantunut huomattavasti ja se oli se mitä haettiin. Kuvasaldo jäi päivältä melko vähäiseksi, enkä ottanut kameraa mukaa mätsäreihin.

tyylinäyte seisomisesta
mätsärikamat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti