Koiranelämää

Koiranelämää, kelpaisi minullekkin. Voisin helposti pienentyä Romeon asemaan; nukkua päivät pitkät, syödä, olla rapsuteltavana, kiristää omistajan hermoja ja leikkiä. Hmm, minusta ainakin kuulostaa kivalta. Tuossa lähinnä Romeon viime päivien tekemiset. Olemme käyneet ulkona pitkillä lenkeillä, tosin lenkkeihin ulkoilu onkin jäänyt. Romeo ei niin hirveästi vesisateen ystävä ole. Rompulla on kuitenkin piisaa riittänyt, ja se on ollut varsinainen riiviö. Se on repinyt ja syönyt kaikki mahdolliset nenäliinat mitä se on löytänyt, ja löysipä se yksi päivä oikean aarteen; kokonaisen vessapaperirullan mitä se kiikutti ympäri kämppää ja vähän söi kulmasta. Ihanaa!

Se on myös kiikuttanut kaiken maailman leluja leikitettäväksi ja en meinaa saada ollenkaan rauhaa kotona ollessani. Viime yönä otin Rompun myös taas virheeni, ja jälleen se oli virhe. Pikkuinen herätteli minua vähän väliä joko siirtymällä tyynylle nukkumaan tai tunkemalla peiton alle tai muuten vain hyppimällä päälläni.

Romppu on siis viettänyt oikein leppoisia syyspäivä, välillä ilman vaatetusta lenkkeilen ja välillä takin kera. Toivoisimme Rompun kanssa kesän takaisin auringon ja lämmön kiitos! Kuitenkin, tässä kuvia viime päiviltä, jotka ovat olleet hyvin tavallisia ja leppoisia Romeolle.

"enhän mä nyt oo pöydällä..."

"voi vitsi ku siellä ois makoisia keksejä..."

"rakas taivaan isä..."

"hö, pakko on kai ite mennä ottamaa!"

Rompun vieressa lempilelu Aasi

"pääsisinkö syliin?"

vahtikoira